En olenkaan hallitse syömistäni tällä hetkellä. Syön vaan - ahmin, ahmin, ahmin. Ja liohan sitten tietenkin tuloksena. Ehkä se on tämä syksy joka saa minut tuntemaan oloni kylmäksi, yksinäiseksi ja syön lohduksi.

Kävin tänään katsomassa Hairspray-elokuvan. Alussa yksi tyttö lauloi että "I hunger for something that I cannot eat" (tai jotakin sinnepäin). Ajattelin että ehkä se on minunkin ongelma, ja kun en sitä löydä syön.

Alan, en inhoa, mutta häpeä itseni puolesta. Minun syömisen takia. Syön vaikka ei ole nälkä, syön vaikka ei edes tee mieli. Jotain minussa vaan pakottaa minua syömään. Jotenkin minun on päästävän tästä kierteestä irti!